sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

○ 42. Se, jonka eteen olin valmis yrittämään

Tässä postauksessa päätin esitellä teille nyt yhden elämäni vaikuttavimmista poneista. Olen aikaisemminkin tämän kaviokkaan maininnut, mutta haluaisin kertoa siitä nyt perusteellisemmin. Kyseessä on entinen hoitoponini, Carco, joka nykyisin tunnetaan nimellä Spot. (sukuposti)


Carco on täydellinen esimerkki siitä, että onnistun aina rakastumaan itselleni täysin vääriin hevosiin. Carco oli se tallin ongelmaponi, jonka pilttuun seinälle oli ripustettu lappuja siitä kuinka vain kokeneet hoitajat saisivat varustaa ponin ja jota monet ratsastajat välttelivät viimeiseen asti. Useat saivat kokea Carcon kovan käsittelyn, josta harvoin selvisi ilman haavoja ja mustelmia. Poni oli jo uhattu myydä pois, sillä se oli purrut jotain tyttöä niin pahasti. Jos se sattui hampaillaan saamaan kiinni jostain, oli varmaa, ettei se helpolla päästäisi irti.

Minäkin olin päättänyt, että tuohon poniin minä en ikinä koske. 


Leppävaarassa ratsastaessani halusin itselleni hoitoponin. Siitä olin haaveillut monta vuotta ja minulla oli mahdollisuus saada sellainen. Ilmoitin itseni hoitoponijonoon. Minua varoiteltiin, että jonottaessa saattaisi mennä monta kuukautta, sillä hoitajaehdokkaita oli niin paljon ennen minua. Hoitohevosta en missään tapauksessa halunnut, koska tuohon aikaan hevospelkoni oli pahimmillaan.

Osasin kuitenkin jo aavistella pahinta. Tiesin, että minun tuurillani ainoa minulle tarjolla oleva poni olisi Carco. Olin oikeassa. Minut napattiin koko hoitajajonon yli, sillä olin vanhin ehdokas kaikkien pikkutyttöjen joukossa. Olin ainoa, jonka käsiin ponin uskalsi luottaa. Epäröin, mutta lupasin yrittäväni.


 Alku oli hankala. Minulla ei ollut pienintäkään kokemusta Carcosta ja nyt minun olisi pitänyt pyydystää korviaan luimisteleva ja hampaitaan esittelevä poni ahtaan pilttuun perältä. Yritin olla nopea. Livahdin takajalkojen ohi, nappasin äkkiä kiinni riimusta ja koitin henkeni kaupalla pitää kiinni kun kanssani vähintäänkin yhtä paniikissa oleva poni yritti purra, potkia, riuhtoa, pukitella ja hyppiä pystyyn. Pilttuun edessä oli lauma pieniä hoitajia ja tilannetta kauhistelevia vanhempia.


Säästyin ruhjeilta ja tilanteen rauhoituttua kaikki sujui hyvin. Jatkossa yritin pyydystää ponin heinätupon ja rauhallisen juttelun avulla. Ne eivät kuitenkaan helpottaneet tilannetta, joten minua ohjeistettiin käyttämään raippaa hakiessani ponia pilttuusta. Raippaa tuli pitää pystyssä ja osoittaa sillä ponin päätä. Kepistä tuli ehdoton apuvälineeni Carcon kanssa toimiessa, koska sillä ei tarvinnut edes koskea ponia. Raipan nähdessään se ei yrittänytkään mitään typerää.

Carco käyttäytyi aina hyvin kun sen vain oli saanut käännettyä käytävälle päin. Ei tullut kuuloonkaan, että sen olisi hoitanut pää takaseinää kohti, sillä vastassa oli aina sama vihainen ilme. Hoitopäivät olivat aina yhtä jännittäviä ja toivoin joka kerta, että ratsastajat tahtoisivat varustaa Carcon mahdollisimman usein itse, eikä minun tarvitsisi tapella sen kanssa. Parhaita hetkiä olivat ne kun poni oli tunnilla ja sain rauhassa putsailla sen ruokakuppia ja järjestellä tavaroita. Usein raahasin tallille mukaani Ilonan, jonka pakotin hoitamaan ponin kääntämisen puolestani.


En luottanut Carcoon ollenkaan. En edes siihen, ettei se hyökkäisi päälleni jos kädessäni oli turvallinen raippa. Aina alittaessani riimunarut päästäkseni harjaamaan, tungin ponin suuhun jonkun tavaran, ettei se purisi minua. Se tykkäsi syödä kaikkia tavaroitaan. Inhosin hetkiä kun jouduin harjaamaan ponin takapäätä tai puhdistamaan sen takajalat. En ollut lainkaan johdonmukainen vaan koitin kaikin voimin vältellä pienimpiäkin konflikteja Carcon kanssa.

Ongelmat pilttuusta siirtyivät talven aikana ulos. Autoin ratsastajia taluttamaan ponin maneesiin. Ulkona piti odotella jonossa ovien aukeamista ja niistä hetkistä tuli painajaisia. Minulla ei ollut mitään hajua, miksi minua kehotettiin ottamaan raippa mukaan myös matkalle maneesiin. Ei meillä ollut mitään ongelmia sen suhteen...


 ...Kunnes yksi päivä Carco sitten päätti järjestää pienen kohtauksen. Yhtäkkiä se kiskaisi minut viereiseen lumihankeen. En halunnut päästää irti, sillä en tiennyt oliko poni karkaamassa. Hetken aikaa se kiskoi minua polvien korkuisessa hangessa, kunnes antautui ja palasimme lumisina takaisin jonoon.

Lumiepisodi toistui toisenkin kerran. Jälleen Carco kiskaisi minut lumikasaan. Kaaduin, mutta en päästänyt taaskaan irti. Poni säikähti kaatumistani ja tuli päälleni. Se ponkaisi vauhtia reiteni päältä ja hyppäsi takaisin paikalleen. Kipeän jalan kanssa nousin ylös ja vakuutin kauhistelijoille olevani kunnossa. Olin kyllä, paitsi, että olisin sillä hetkellä voinut kuristaa ponin. Jatkossa vaadin aina jonkun avukseni pitelemään ponia toiselta puolelta ja välttelin maneesimatkaa kaikin keinoin.

Halusin lopettaa hoitamisen, mutta jostain syystä en sitä tehnyt. Halusin, että jonain päivänä Carco olisi minulle yhtä normaali ja rakas hoitoponi kuin toiset ponit olivat omille hoitajilleen. Jatkoin yrittämistä. 


 Keväällä asiat alkoivat helpottaa huomattavasti. Äkäisyys saattoi hyvinkin johtua kylmästä, mutta tajusin, ettei poni ollut oikeasti vihainen. Se käyttäytyi hoitaessa huonosti vain, jos se oli ahdistettuna pilttuun perällä. Se pelkäsi, sillä se ei päässyt mihinkään pakoon. Muuta se ei sitten keksinyt kuin puolustautua. Minä olin aluksi käyttäytynyt täysin väärin sitä kohtaan. Ensimmäisillä kerroilla vältellessäni vahinkoja olin itse "hyökännyt" sen kimppuun. Niin teki varmasti myös monet muutkin ratsastajat. Se saattoi olla yksi syy, miksi poni käyttäytyi aina niin hyökkäävästi.


Luin paljon ohjeita, miten pelkoagressiivisen ponin kanssa tuli toimia. Ostin sille heppanameja ja joku oli ostanut sille myös omenan makuisen nuolukiven. Lähestyessäni ponia en enää uhkaillut sitä raipalla, vaan pidin sen alhaalla, mutta se oli mukanani varmuuden vuoksi. Jos poni käyttäytyi hyvin, kehuin sitä paljon ja annoin välillä namin. Halusin, että läsnäoloni sille oli mukavaa ja turvallista. Jonkun ajan päästä pystyin jo toimimaan Carcon kanssa lähes normaalisti. Harjailin sitä paljon ulkona ja syöttelin ruohikossa. Kiinnyin Carcoon todella paljon ja nautin täysillä niistä harvoista kerroista kun sain sillä ratsastaa.


Juuri kun meillä alkoi sujua todella hyvin, minun aikani hoitamiseen alkoi loppua ja viimeinen tikki lopettamiselle oli kun minut siirrettiin ponitunneilta hevostunneille, eikä pääni kestänyt sitä stressin määrää. Olin jo tykästynyt Carcoon ja olisin tahtonut jatkaa sen hoitamista, vaikka en enää käynyt tunneilla. Se oli kuitenkin vastoin tallin sääntöjä ja minun oli haikein mielin hyvästeltävä poni.

Nyt en ole Carcoa moneen vuoteen nähnyt, enkä tiedä se oloista oikeastaan mitään. En tiedä, onko se vieläkin yhtä pelokas ja pidetäänkö sitä pilttuussa. Joka tapauksessa olen todella paljon sitä vastaan, että poni on ratsastuskoulussa.


 Carcon ei ollut tarkoitus edes päätyä ratsastuskouluponiksi. Se myytiin Leppävaaraan ilman ponin entisen omistajan suostumusta. Omistaja olisi halunnut saada sille jonkun hyvän kisakaverin ja tasapainoisen ympäristön. Omistajalle tullessaan Carco oli ollut huonokäytöksinen, mutta pahat tavat oltiin saatu kitkettyä pois. Ratsastuskoulussa se kuitenkin selvästi koki suuren taantuman, enkä ihmettele ollenkaan miksi. Carco oli myös ennen ratsastuskouluaikojaan tasokas aluetason kilpaponi, joka ei kuulemma kieltänyt esteille lähes ikinä. Nykyisten kuulemieni juttujen perusteella poni ei pääse edes 80cm ratoja puhtaasti.

Jos ikinä saan jostain niin paljon rahaa, aion hakea Carcon pois ratsastuskoulusta. Se ei kuulu sellaiseen ympäristöön vaan tarvitsee lähelleen yhden luotettavan ihmisen ja rauhallisen kodin. En myöskään ymmärrä, miksi sen nimi vaihdettiin Spotiksi...


 Oli miten oli, ikävöin Caroa hirveästi ja toivon, että joku ihana ihminen ostaisi sen pois ratsastuskoulusta ja tarjoaisi sille oikeasti hyvän kodin. Se on aivan upea poni, ja Carcon pohjalta olen myös kehittänyt yhden Viljamäki-sarjakuvan poneista. Sinbadin vasemmanpuoleinen kasvokuvio muistuttaa samanlaista, kun Carcon kuvio. 

Olet aina rakas



45 kommenttia:

  1. Oon ihan samaa mieltä, että toi poni jos mikä pitäisi ostaa pois Leppävaarasta, se ei vaan oo ratsastuskouluponi, vaikka onkin kiltimpi nykyään (ainakin hyvinä päivinä). Kiva postaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Mut niimpä...Onneks se on kiltimpi, koska se oli sillon tosi vaarallinen :( Joku hoitaja sen joskus sano ostavansa, mut ei se sit jostain syystä.

      Poista
  2. ooi ihana postaus!
    ja niin asiaa, ton ponin nyt viimeseks pitäs olla ridakoulussa.. sen vanha hoitaja oli kai joskus monta vuotta sitten keräämässä rahaa että sais sen ostettua pois tuolta, mutta en sitten tiie miten kävi ;o
    parkaponi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos!
      Onneks en oo ainoo joka on tätä mieltä. En tajuu, miksei se henkilökunta tee asialle mitään, koska oikeesti tyhmäki tajuu, ettei se viihdy. Ja joo mäki muistan ton. Voiku se olis onnistunu :( Pelkään kans, et se saa kans jonku ähkyn ja kuolee, ku tuntuu et noit ponei kupsahtelee iha koko ajan... :((

      Poista
  3. Oi poni oli kyl yhtiä lemppareitani. Itsekkin kyllä oon ollu sitä mieltä, et ei tommonen ratsastuskoulu sovi sille millään tavalla. Harmi vaan, kun tuskin lepuski sitä on kauppaamassa poiskaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi ikävää kun ratsastuskouluissa niin usein tuntuu se bisnes menemään eläinten hyvinvoinnin edelle ):

      Poista
  4. Luin vähän juttua tosta Leppävaaran ratsastuskoulusta.. Ja siis mitä ihmettä, hevoset pääsee kerran viikossa ulos?! Tai mitkä ne helvetin ketjut on mitä niille hevosille (osalle) laitetaan jalkoihin.. En vaan ymmärrä. :(
    Kiva kirjotus, tosin tuli ponin puolesta surkea olo! :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi useissa ridakouluissa on ongelmana se et hepat ei pääse tarpeeks ulos. Ja joo, en muistanukaa niit ketjuja! Mulla ei oo mitään hajua, mikä niiden tarkotus tosiaan oli. Muutenki lepuskissa käytetään hirveesti kaikkii turhii kamoja niillä hevosilla.
      Kiitos, itelläniki on paha mieli sen puolesta ._.

      Poista
    2. jos oon saanu oikeen kuvan siit ketjujutust ni ne laitetaa osalle sen takii et ne lopettais sen potkimisen ruokinta-aikaa.. ? :/

      Poista
  5. no huhhu...! ei oikeesti,pakko sanoa että itse en tota leppävaaran ratsastuskoulua olisi edes lähellekkään hyväksynyt SRLlän ratsastuskouluks jos tollasta touhua..että hevoset eivät pääse tarpeeksi ulos ja ne ei tajuu jos joku hevonen ei oikeesti sovi sinne ? ++ toi ketjujuttu..? joo mitä vittua.ei herreguud,aika sairasta porukkaa siellä tallin "johdossa".mut oi kun sulonen pouni toi Carco ::) toivottavasti pääsisit sitä moikkaamaan vielä ! mee ihmeessä joskus kattomaan sitä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi monilla SRL:n hyväksymillä talleilla on moni asia tosi pielessä, joka on huono juttu :( En tajuu, millä perusteella ne niitä talleja oikeen hyväksyy. Mun mielestä pilttuutki on jo tosi ikäviä hevosille.
      Ja joo Carco on ihana :) Varmasti meen sitä joskus viel moikkaamaan.

      Poista
  6. mä oon kyl kans ihan samaa mieltä täst et ei toi poni kuuluis tonne yhtäään. on se tosiaa kiltimpi niinku ilona sanoki tos ylhäällä, mut se stressaantuu ihan hirveesti siitä ku kaikki pikkutytöt norkoilee siin sen karsinan vieressä.. poni parka :( !! ja kerran joskus vuosia sit ku kysyin et mitä nää ketjut on fabiennen jalassa ni joku sano vaa et no ne estää sitä ettei tää poni potki seinii, en tiie edelleenkää auttaako se oikeesti vai uskooksne siellä vaa sillee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidetääks sitä viel siin ponikäytäväs pilttuus vai onkse saanu ihan karsinan? Sen pitäs oikeesti saada joku rauhallinen paikka ees ja siin oves pitäs olla iso lappu et sitä ei saa häiritä.
      Oikeest ihme touhua. Ei missää muual oo ridakouluhevosil tarvittu mitää ketjuja ja muita lisävarusteita. Sillon ku siel ratsastin ni ihmettelin aina kaikkii niit härveleit.

      Poista
    2. se poni on edelleenkin siinä pilttuussa siinä samassa paikassa missä se on aina ollu... :(

      Poista
    3. voi pyhä lehmä sentään :((

      Poista
    4. niinpä niinpä! ite vaihdoin tallia toiseen jossa on paljon parempi olla ja yks tallinvaihdon syynä oli just tää mitä tuol lepuskis on meneillää! ja aluks spothan oli karsinassa mut sit se siirrettii siihe pilttuusee jossa se edellee on :( ja oon kans samaa mieltä et siel käytetää ihan turhii kamoi, esim. waldol käytetää pumpulituppoi ja korvahuppuu siks ettei se säikkyis nii paljo ja ettei ratsastajii lentäis sen ponin säikkymisen takia alas selästä, mul on nii pahaolo niiden eläinten takii, voi raukat! ;(

      Poista
    5. Joo mä kans muistan et se oli aluks karsinas ja vieläpä siel rauhallisemmal käytäväl. Ihan ihme touhuu siel...Herrajumala mite voikaa asiat olla pielessä..

      Poista
  7. Olin kyllä itekki hiukan hämmentyny, ku luin niistä ketjuista. Ja kuulemma siks niitä pidetään, ettei hevoset potki seiniä (ruoka-aikana ym). Jotenki kuulostaa vaan niin järkyltä :(
    Olis kyllä mielenkiintosta mennä joskus käymään kyseisellä tallilla ja nähä se toiminta omin silmin. Kuulopuheiden perusteella kamala paikka!
    Ja toivottavasti siellä ei oo enää ykskään hevonen pilttuussa, se vasta vihoviimenen paikka on eläimelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niin se on ilmeisesti. Kyllä siellä on moni asia myös hyvin, mutta on tainnut tapahtua yksinkertaisesti se, mikä käy niin monille ratsastuskouluille, eli bisnes menee eläinten hyvinvoinnin edelle.
      Pilttuita siellä on tosi paljon, ja niissä pidetään vain poneja. Kyllä siellä varmasti usea on sellaisessa yhäkin. Odotan sitä päivää, että ne kielletään

      Poista
  8. Ponihan on siis suoraansanottuna mennyt pilalle tuolla ratsastuskoulussa. Taisiis jos ennen hyppäs mitä vaan, eikä enää. Mikä ihmeen ketjujuttu? O.o

    Tosi söpö ponski kuitenki :3

    http://www.melkeinhuipulla.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin niissä ridakouluissa tosi usein käy, kun ei keskitytä niihin hevosiin yksilöinä.. :(( Mä en niitä ketjuja kauheen tarkasti muista mut joillain hevosilla oli sellasii kettinkirinkuloita jaloissa. Ne ei siis ollu kiinni toisissaan ne jalat vaa niissä vaa roikku semmoset ja niiden tarkotus oli ilmeisesti estää seinien potkimista (mikä ihmeen selitys toiki nyt on...)

      Ja joo Carco on (:

      Poista
  9. Tuosta SRL -jutusta mistä joku kommentoi, että itsekin tiedän paikkakunnallani tallin joka ei läheskään täytä kriteerejä monessa asiassa, mikä on yleisesti kaikkien tiedossa mutta silti talli aina pääsee tarkastuksista läpi...

    Saanko kysyä tarkemmin, mikä tuo ketjujuttu on? En ole koskaan tuollaisesta kuullutkaan ja kuulostaa aina älyttömältä.

    Ihana postaus, vaikkakin surullinen tarina. Toivottavasti pääset vielä katsomaan ponia sekin pääsisi pois ratsastuskoululta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi monilla talleilla on asiat pielessä vaikka onki just hyväksyttyi. Se on outoo et niit vikoi katotaa nii paljon sormien läpi..

      Vastasin tähän jo ylempänä, mut kerron uudestaan :) Niin siis en tosiaan tiedä, mikä niiden ketjujen todellinen tarkotus oli. Ne oli sellasii ketjui mitkä oli yleensä takajalkojen ympärillä. Ne ei siis kiinnittäny niit jalkoi toisiinsa mitenkää mut sanottii et ne estää seinien potkimista, joka musta kyllä kuulostaa aika taikauskolta :DD Ihan älytöntä...

      Kiitos paljon :)) Ja enköhän. Ollaan entisen omistajan kanssa suunniteltu visiittiä sitä kattomaan. Ja toivotaan! :)

      Poista
    2. Tähä viel sellasta et tota syksyn alkupuolella tonne tuli yks poni hugo ja täl kyseisellä ponilla on vasemmassa ETUJALASSA ketju, ettei se kuopis... Ja sillon ku toi hugo tonne tuli ni se toimi pohkeella aika hyvin mut sitte joulukuussa ku sillä menin ni se oli iha pilattu pohkeelle ku se oli käyny alkeis ja jatkokursseja sen takii ku omistajat (ilmeisesti, en oo varma)oli todennu et hugo on rauhallinen... :(

      Poista
    3. Mitä ihmettä nyt taas noiden ketjujen kanssa!? Mite niiden tarkotus olis muka auttaa D: Ja just...On se kiva ku ridakouluissa tehään aina just tolleen. Sit ihmetellää ku ponit on pilalla...

      Poista
  10. Voi meijän hoitoeläintä :( Kyllä mäkin olisin saamarin äkänen jos pääsisin ulos mun huoneesta kerran viikossa vapaalle ja muuten sitten pariks tunniks töihin jossa vaaditaan täydellistä keskittymistä ja hyvä käytöstä... plus sidottuna kiinni 24/7.

    Luulis että ratsastuskouluilleki olisi helpompaa luopua tälläsista jotka puolustautuu hyökkäämällä... lasten äidit tai oikeestaan ketkään ratsastajat kun ei yleensä tykkää että heidän tyttöjä/heitä itseään purraan tai potkitaan. Ihan siis sen bisneksenkin kannalta.

    Ja pilttuista: nyt kun tulee nää uudet EU-määräykset, jotka siis sanoo että boksien oltava vähintään sen ja sen kokoisia, niin pilttuut on edelleen jostain kieroutuneesta syystä sallittuja. Eli toisinsanoen jos karsinoiden remppaaminen isommaksi ei onnistu niin takaseinä boksista irti ja heppa riimulla kiinni - säädökset täytetty. Näin ne hommat hoituu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimenomaa! Ihme et ne muut ponit ei oo seonnu! :D

      Ja nii tota mäki oon miettiny. Toisaalt Spot on sen verran laadukas ratsu ja tuntuu soveltuvan hyvin tunneille ni helpompi sit kai vaan on pitää sitä siellä ja toivoo ettei se tapa ketää....

      Hyvin menee taas ihan oikeesti...voi perkele sentään. Ihan älytöntä tollanen! Ja pitäis oikeesti tulla joku laki et hevosten pitää saada olla tietty määrä ulkona!

      Poista
  11. Kyllä pitäs ratsastuskouluhevosten elinoloja parantaa! :(

    VastaaPoista
  12. Siellä on kyllä monia poneja ainaki menny pilalle :( jos tuo oma poni ratsastuskouluun joutuis jostain ihmeen syystä joskus ni en kyllä tiiä mitä sanoisin. Oha molliki kiltti kaikinpuolin mut siis se arastelee äitiiki viel vähä. Yli vuoden jälkee ! Poniki o nii epävarma uusii ihmisii kohtaa ni se ei kyl kestäis sellast joka tunti vaihtuu ihminen systeemii ja et koko aja kiljutaa ja räpsitää kuviii ! Eikä varsinkaa sitä ainaista NELJÖN kiertämistä ! Sen tiiän et Molli sekois ridakoulus jo ekan päivän aikan enkä yhtää ihmettele et Carco/Spotki o ihan sekasin, ei sellases paikas hevosilla voi pysyä järki :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nonii se just ku osa poneista sinne sopii mut sit on taas niitä, joita ei vaan voi pitää tollasessa paikassa! Sitku ei siel just sanota mitää et esim Carcoo ei saa häiritä. Ihan rauhassa annetaa niiden lasten mesota ja riehua siinä.
      Entinen omistaja just näytti mulle kaikkia vanhoja videoita ja kuvia siitä ja olin iha järkyttyny, koska se oli niin erilainen. Kamalaa mite siitki on tullu tommonen.

      Poista
  13. Hei, lupaat sit muuten tehä tälläset postaukset myös Adesta ja Pärrestä! Ja miksei vaikka Sampastakin sitte :) Ainii ja Bucesta kans :DD Kylläpäs näitä entisiä hevosystäviä kertyykin nopeasti :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu sellaiset on tosiaan tulossa jossain vaiheessa ;D Ja joo vähän turhankin nopeesti ): perkele...

      Poista
  14. oon kyllä samaa mieltä että poni ei sovi ratsastuskouluun vaikka tämä onkin yksi lemppareistani :// ..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä :( Onhan se silleen sääli, ettei se sinne sovi kun on nii kiva ratsastaa, mut kyl pitäs sen ponin parasta ajatella

      Poista
  15. Hellou. Hoidin Carcoa (meillä kutsuttiin Kekeksi) monen monta vuotta ennenkuin lähti Turkuun Monalle josta meni Leppävaaraan. Silloin poni oli myös kaikkien halveksuma ja pelkäämä. Poni tuli meidän tallille ja menin ottamaan siltä loimea pois kun kaikki varoitteli että "se sit hyökkää päälle". Avasin karsinan oven ja toisella puolella karsinaa mua tuijotti korvat hörössä maailman suloisin poni. Rakastuin heti. Meijän yhteiset hetket oli aina yhtä ihania. Poni KERRAN yritti mua näykätä koko sinä aikana kun sitä hoidin. Uskon että se johtuu siitä että poni luotti muhun 100prosenttisesti niinkuin mä siihen. Jos sillä tuli ahdistus esim vesiboksissa niin ei sitä muut saanut rauhoitettua paitsi mun olemassa olo. En oo mitään rakastanut yhtä paljon kun tota ponia. Se sitten myytiin ja oon sitä seurannut ympäri suomea ja aina se yhtä iloisena mut ottaa vastaan :') ekan kerran kun sitä lepuskissa kävin moikkaamassa1,5vuoden eron jälkeen purskahdin totaaliseen itkuun. Astuin hiljaiseen talliin ja vihelsin, kuulu todella kova hörinä ja tunnistin heti että mun vauvahan se siellä! Itku silmässä lähdin hörinää kohti kunnes kauhistuin. Poni pilttuussa, sidottu 10cm pituisesta narusta seinään! Pilttuun reunat täynnä "tämä puree" "vain hoitajat savat käsitellä" yms lappuja. Pyh sanon minä! Se poni on vaan joutunut kokemaan elämänsä aikana miin paljon pettymyksiä ja luottanut liikaa vääriin ihmisiin. Kun menin sitä rapsuttamaan pilttuuseen ja aivan omalla luvalla päästin sen hetkeksi irti narustaan rupesi pilttuun ympärille kasaantumaan porukkaa ja kyselemään että "miten sä uskallat tolleen siellä olla"? Olin ihan ihmeissäni kun ihmiset kerto että mitä kaikkea pahuuksiaan poni on aikaseksi saanut. Sanoin kaikille jotka siinä ympärillä olivat: "teihän täytyy vaan saada tän ponin luottamus ja sen jälkeen se on maailman rakastettavin polle". Käänsin Keken turpa käytävälle päin ja menin istumaan sen etujalkojen eteen rapsuttelemaan sen kruununrajaa. Niinkuin vamhoihin tapoihimme ponin kanssa kuului, se kumarsi ensiksi etupäällään mulle ja sen jälkeen kävi mun viereen makaamaan rentona. Näitä hetkiä en ikinä unohda kun maailman rakkain poni edelleen luotti muhun aivan täysin ja muisti meidän vanhat touhut. Sori kun avaudun täällä, mutta tää sun blogi tavallaan koskettaa myös mua :') oon jo pari vuotta kerännyt rahaa kasaan että saan ponin parin vuoden sisällä haettua pois ratsastuskoulusta, koska tää poni ei sinne sovi ja on ansainnut kunnon eläkepäivät pois hälinästä ja meöskeestä ihan omaan rauhaansa :') kaikella rakkaudella Marika <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ompa ihana kuulla lisää ponin taustasta :) Se on kyl sellanen poni joka jää varmasti mieleen, jos sen kanssa viettää aikaa.
      Ihana kuulla millanen se ihan oikeesti on oikeen ihmisen seurassa. Mä en ikinä saanu täysin sen luottamusta. Eikä sekään tosin mun, meil ei ollu tarpeeks aikaa olla yhessä, koska noh..kiireinen ratsastuskoulu. Mut oli ihana vaan istuu sen edessä ja harjailla sen jalkoja. Ja käsiä se olis nuollu vaikka sata vuotta. Ei siitä vaan voinu olla tykkäämättä!

      Mä ja varmasti moni muu (etenki poni ite) olis ikuisesti kiitollisia, jos joku sen hakis sieltä pois. Toivottavasti onnistut, koska se poni on todellaki ansainnu paikan jossain muualla <3

      Poista
  16. Ja mä hyppäsin ponin kanssa jopa 120cm estwitä ihan kepeästi ja poni nautti siitö ylinkaiken. Myös maastowsteet oli Keken lempparipuuhaa. Aivan järkyttävää kuulla ettei edes 80cm radat mee puhtaasti. Jos jonkun hevosen on ratsastuskoulu pilannut täysin niin se on tää poni :'(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä. :( Tää on tosi surullinen tapaus ja hyvä esimerkki siitä, mitä ratsastuskoulut voi tehä hevoselle. Ihan varmasti piristyis jos pääsis pois siitä kauheesta hälinästä ja jatkuvasta ihmisten vaihtelusta. Se on vähä sellane yhden ihmisen poni.

      Poista
  17. Niinpä! Meillä on seitsemän hevosen pikkutalli Inkoossa niin Keke pääsis oikein talon herraksi seitsemän suokki-neidin seuraksi! :) toivon todella että sen vielä saan sieltä pelastettua, niin nopeasti kun vaan voin! :) jos sulla on ponista kuvia niin olis tosi kiva jos voisit niitä mulle laittaa! :) oon tekemässä Kekestä kuvakollaasia ihan valokuva muodossa niin olis kiva saada uutta matskua! :) ihanaa että edes joku on mun kanssa samaa mieltä ton uskomattoman eläimen todellisesta luonteesta ja arvosta! :') lisää mut vaikka facebook kaveriksi niin voidaan jutskata enemmänkin tai jos niitä kuvia voisit laittaa :) löytyy ihan nimellä Marika Parkkonen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kuulostaa hyvältä! :D Juu voin laittaa kuvia :)) Mulla ei kauheesti oo mitään hyviä, mut kyllä jotain löytyy aina! Laitoin kaveripyynnön tulee ;D

      Poista
    2. tulee ihan tippa linssiin ku kuulee spotista tälläsii tarinoita! :( se on ollu niin hieno ja sit se menee ihan täysin pilalle, voi toista! tiiäksä nora muute et miten ihmeessä lepuski sit sai spotin jos sen edellinen omistaja ei ollu sitä halunnu myydä? ;o

      Poista
    3. Entisen omistajan vanhemmat myi sen lepuskiin. Omistaja ite ei olis sitä todellakaa ratsastuskouluu halunnu luovuttaa

      Poista
    4. Just... Toivottavasti joku sen saa sieltä pelastettuu :(

      Poista